Fidon kaverit eivät tienneet, miten voit maksaa. Se oli kuin katsella animoitua versiota matriisista, kun taas toiminnan keskellä. Seuraava kierros lapset katsoisivat leikkeen nähdä, onko heille mahdollisuus tehdä jotain saada enemmän rahaa. Ei ollut mitään. Olin niin väsynyt, menin valtion rajautumiseen hulluksi. Lapset olivat huomioni, enkä voinut kertoa, olin tunne kuin huono poika tai hyvä poika. Halusin kaksi-on-one heidän kanssaan, koska mitään muuta voisin tehdä. Olin väsynyt saada rahaa takaisin. Ajattelin, että minun Jumalani, toivon, että heillä ei ole palloja heittää tätä perheeni, mutta millaista isälläsi olisi kolmiosaryhmä niistä, kaikki heidän rahansa menetetään? Ei pahalla. Olin loppunut, joten menin nukkumaan äitini ja isä. He eivät näytä maksavan meille paljon huomiota, joten minun piti mennä takaisin, kun isäni oli pelaamassa jalkapalloa pojan kanssa koululukurissa. Minulla oli äitini tuo hänet voileipä, joten hän voisi syödä hänen voileipäään. Se oli vain tällainen täydellinen puolue. Itkin. Toisen kerran olin todella apua.